Maailman onnellisin maa toisin silmin

Lukiessani Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen -kirjaa ja harmistuin, hermostuin, epäilin ja toivoin vuorotellen. Kirja pakottaa kysymään, miten on mahdollista, että työperäinen hyväksikäyttö on saanut jatkua Suomessa vuosia – joskus kaikkien nähtävillä, liian usein ilman riittävää puuttumista. Jos pidämme Suomea oikeusvaltiona ja vastuullisena hyvinvointiyhteiskuntana, emme voi sivuuttaa sitä, että samaan aikaan osa ihmisistä tekee täällä työtä epäinhimillisissä oloissa, vailla todellista mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan.

Suosittelen teosta lämpimästi kaikille, jotka haluavat ymmärtää, mitä työperäinen hyväksikäyttö Suomessa tarkoittaa käytännössä. Kyse ei ole yksittäisistä poikkeuksista tai vain yhdestä toimialasta. Ilmiö näkyy matkailualalla, siivousalalla, ravintoloissa, opaspalveluissa, hotelleissa, laivayhtiöiden alihankintaketjuissa, rakennusalalla, marjanpoiminnassa sekä alustatyössä. Juuri siksi keskustelu ei saa jäädä vain järkytyksen tasolle. Tarvitaan myös vastuunkantoa, valvontaa ja halua nähdä, mitä kulissien takana tapahtuu.

Mitä moderni orjuus tarkoittaa Suomessa?

Suomessa moderni orjuus ei näytä siltä kuin elokuvissa. Se voi tarkoittaa välitysmaksuja ja kynnysrahoja työpaikasta, valheellisia lupauksia ansioista, kohtuuttomia asumis-, viisumi-, kuljetus- tai lentokuluja, työntekijän riippuvuussuhdetta työnantajasta sekä pelkoa siitä, että työpaikan menettäminen merkitsee myös oleskeluoikeuden, toimeentulon tai kasvojen menettämistä. Hyväksikäyttö voi ilmetä erittäin pitkinä työpäivinä, vapaapäivien puuttumisena, sairauspoissaolojen estämisenä, alipalkkauksena, palkkojen takaisinperintänä tai vaarallisina asumisoloina, joissa on esimerkiksi kylmä, hometta tai puutteelliset peseytymismahdollisuudet. Kansainväliset pakkotyön indikaattorit nostavat esiin juuri velkaantumisen, liikkumisen rajoittamisen, uhkailun, harhaanjohtamisen ja kohtuuttomat työehdot hälytysmerkkeinä.

Ilmiö ei rajoitu yhteen alaan

Julkisessa keskustelussa on noussut esiin thaimaalaisten marjanpoimijoiden asema, nepalilaistaustaisten työntekijöiden hyväksikäyttö ravintola-alalla, ukrainalaisten työntekijöiden haavoittuva asema sekä rakennusalan aliurakointiketjut, joissa vastuu hämärtyy portaalta toiselle. Myös siivousala, hotellit, opaspalvelut, matkailun sesonkityö ja kuljetuspalvelut kuten ruokalähetys- ja kyytialustat voivat altistaa työntekijöitä tilanteille, joissa kielitaidon puute, heikko tieto omista oikeuksista ja riippuvuus toimeksiannoista lisäävät hyväksikäytön riskiä. Teittisen teoksessa hänen lähteensä nostavat esiin ravintolat, siivousfirmat, marjatilat, rakennustyömaat ja metsät keskeisinä esimerkkeinä siitä, miten laajalle ilmiö ulottuu suomalaisessa työelämässä.

Miksi väärinkäytökset jatkuvat?

Yksi vaikeimmista kysymyksistä on, miksi samat epäeettisesti toimivat tahot pystyvät jatkamaan toimintaansa vuosikausia. Syitä on useita. Lainsäädännössä ja viranomaiskäytännöissä on edelleen katveita, valvontaresursseja liian vähän ja rikosprosessit hitaita. Uhri ei välttämättä uskalla kertoa tilanteestaan, jos hän pelkää työn menettämistä, velkojen painetta, karkottamista tai sitä, ettei häntä uskota. Alihankintaketjut ja välikädet hajauttavat vastuuta: päätoimija hyötyy halvoista kustannuksista, mutta käytännön työnantajavastuu voi olla sysätty yhä alemmille portaille. Suomen hallitus hyväksyi vuonna 2024 työperäisen hyväksikäytön vastaisen toimenpideohjelman, jossa luvataan vahvistaa viranomaisyhteistyötä, uhrien asemaa ja valvontaa. Se on tärkeä askel, mutta ohjelmat eivät yksin riitä, jos käytännön puuttuminen ei tehostu.

Vastuu kuuluu yrityksille, päättäjille ja meille kaikille

On helppo sanoa, että ulkomaalaisella siirtotyövoimalla on Suomessa silti paremmat olot kuin kotimaassaan ja että he voivat lähettää rahaa perheilleen. Tällainen perustelu ei kuitenkaan oikeuta hyväksikäyttöä. Suomessa työn tulee tarkoittaa samoja perusoikeuksia kaikille: selkeää työsopimusta, työehtosopimuksen mukaista palkkaa, lomia, vapaapäiviä, sairausajan suojaa, turvallisia asumis- ja työoloja sekä tietoa omista oikeuksista omalla kielellä tai muuten ymmärrettävässä muodossa. Yritysten vastuullisuus ei voi olla vain juhlapuhetta tai palkintoja. Vastuullisuus tarkoittaa rekrytointiketjujen läpinäkyvyyttä, pakollista koulutusta esihenkilöille ja henkilöstölle, matalan kynnyksen ilmoituskanavia, alihankkijoiden todellista auditointia ja nopeaa puuttumista epäilyihin. Myös asiakkailla, yhteistyökumppaneilla ja työntekijöillä on vastuu äänestää jaloillaan ja puuttua epäkohtiin, jos niitä havaitaan.

WebBedsin koulutus koko henkilöstölle

WebBedsin modernia orjuutta käsittelevä koulutus painottaa, että hyväksikäyttö ei ole vain kaukainen ongelma, vaan todellinen riski kaikkialla matkailu- ja majoitusalalla. Koulutuksen tarkoitus on auttaa henkilöstöä tunnistamaan riskit toimitusketjuissa, palvelutuotannossa ja kumppaniverkostoissa sekä ymmärtämään, miten jokainen voi toimia vastuullisesti. Aihe on tärkeä, koska matkailuala nojaa laajoihin ja monitasoisiin verkostoihin, joissa riskit voivat jäädä helposti piiloon esimerkiksi siivouksessa, kuljetuksissa, kausityössä ja rekrytoinnissa välittäjien kautta.

Koulutus opettaa tunnistamaan modernin orjuuden käytännön ilmenemismuotoja, kuten pakkotyötä, velkaorjuutta, ihmiskauppaa, asiakirjojen haltuunottoa, uhkailua, liiallisia työaikoja ja epäoikeudenmukaista palkkausta. Varhaisia hälytysmerkkejä voivat olla epäselvät työsuhdeasiakirjat, kohtuuttomat rekrytointimaksut, työntekijän riippuvuus välittäjästä, heikot asumisolosuhteet tai se, ettei työntekijä voi puhua vapaasti tilanteestaan. Koulutuksen ydinviesti on, ettei poikkeamia pidä sivuuttaa normaalina toimintana.

Miten tunnistaa modernin orjuuden merkkejä?

• Työstä/työpaikasta on maksettu välitysmaksu, kynnysraha tai muu laiton maksu
• Palkka ei vastaa sovittua, palkasta tehdään kohtuuttomia vähennyksiä tai työntekijä joutuu palauttamaan osan palkastaan työnantajalle
• Työpäivät ovat jatkuvasti kohtuuttoman pitkiä eikä vapaapäiviä tai sairauslomaa käytännössä sallita
• Työntekijä ei tunne oikeuksiaan, työsopimuksensa sisältöä tai paikallista työehtosopimusta
• Asuminen on työnantajan järjestämä ja siihen liittyvät ylisuuret kulut tai jopa vaaralliset elinolosuhteet
• Työntekijä pelkää puhua, näyttää olevan vahvasti kontrolloitu tai kertoo uhkailusta, velasta tai riippuvuudestaan työnantajaan
• Kielitaidon puute ja eristäminen ympäröivästä yhteiskunnasta vaikeuttavat tiedon ja avun hakemista

Kuinka toimia, jos epäilee väärinkäytöksiä?

Ensimmäinen askel on ottaa epäily vakavasti. Jos kohtaa työntekijän, jonka olosuhteet herättävät huolta, ei pidä tyytyä ajattelemaan, että asia ei kuulu minulle. Tilanteesta voi keskustella hienovaraisesti, kertoa että apua on saatavilla ja ohjata työntekijää esimerkiksi ammattiliiton, Rikosuhripäivystyksen, työsuojeluviranomaisen tai poliisin puoleen. Jokaisessa organisaatiossa tulisi olla myös sisäiset ilmoituskanavat sekä selkeät toimintamallit epäilyjen tutkimiseen. Tärkeää on, ettei vastuuta sysätä uhrille yksin. Juuri hiljaisuus mahdollistaa sen, että väärinkäytökset jatkuvat. Työelämän neuvontaa ja apua on tarjolla useiden toimijoiden kautta, ja viranomaisohjelmissa korostetaan myös oikeuksista tiedottamista eri kielillä.

Koulutus vahvistaa henkilöstön kykyä tunnistaa riskit, ehkäistä väärinkäytöksiä ja puuttua epäilyihin ajoissa. Matkailualalla vastuullisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisoikeuksien suoja näkyy jokapäiväisissä päätöksissä, kumppanivalinnoissa ja siinä, miten poikkeamiin reagoidaan. Näin yritys pystyy suojaamaan sekä ihmisiä, että oman toimintansa vastuullisuutta ja luotettavuutta.

Emme voi sulkea silmiämme

Sen sijaan että suljemme silmämme epämukavalta totuudelta, meidän pitäisi lisätä keskustelua, koulutusta ja konkreettisia tekoja. Ongelma ei ole kaukainen eikä eksoottinen, vaan osa suomalaista arkea ja taloutta. Jos sallimme järjestelmän, jossa yksi tekee samaa työtä heikommilla ehdoilla vain siksi, että hän on tullut muualta, emme puolusta oikeusvaltiota vaan rapautamme sitä. Kysymys ei lopulta ole vain ulkomaalaisista työntekijöistä. Kysymys on siitä, millaisen Suomen hyväksymme, ja millaisen Suomen haluamme rakentaa.

Kirjoittanut
Jaana Haapa-aho
Sales Manager Finland & Baltics
WebBeds
SMALin vastuullisen matkailun työryhmän jäsen

Lähteet

Teittinen, Paavo: Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (2025). Työ- ja elinkeinoministeriö: työperäisen hyväksikäytön vastainen toimenpideohjelma (2024). PAMin ja muiden toimijoiden julkaisut työperäisen hyväksikäytön tunnistamisesta ja avun hakemisesta. Aihetta käsittelevät lehtiartikkelit ja taustajulkaisut Suomessa.

WebBeds Travel Group Modern Slavery -koulutus koko henkilöstölle vuosittain